Puola

Työtä tehty Puolassa seurakunnan kautta vuodesta 2011. "Työ-alue" on Etelä-Puolassa aivan Slovakian rajan tuntumassa Nowy Targin kaupungin ympäristössä sijaitsevat romani kylät. Yhteistyöseurakuntana Puolassa toimii Nowy Targin Helluntaiseurakunta. Tänäpäivänä työssämme on myös mukana Elämä ja Valo ry ja työ nimenä on Give a Life. Tavoitteena työllemme on tavoittaa nuo unohdetut ihmiset Etelä-Puolassa. Kaiuttaa evankeljumin muuttavaa voimaa niille jotka sitä eivät ole kuulleet.

Lisätietoja työstä ja tulevista Aktio matkoista voi kysyä Pasi Pulkkinen 0468901576 pasipp@hotmail.com

 

 

Venäjä

Seurakuntamme on tukenut ja osallistunut Venäjän ja varsinkin Karjalan evankelioimiseen monin muodoin. Koko Seurakuntamme historian ajan Venäjällä on käynyt eri vuosina ja aikoina isompia ja pienempiä ryhmiä auttamassa evankeliointityössä sielä olevia paikallis seurakuntia. Yhteistyö ja ystävyys seurakuntia on monessa paikassa Karjalaa, mutta ehkä läheisin on Vieljärven seurakunta. Seurakuntamme jäsenet  ovat osallistuneet aikoinaan mm: Vieljärven rukoushuoneen rakennusprojektiin aktiivisesti. 

Myös monet Venäläiset veljet, siskot ja Pastorit ovat vierailleet seurakunnassamme vuosien saatossa. Aina välillä mahdollisuuksien mukaan osa seurakuntamme veljistä ja siskoista ottavat suunnakseen Karjalan ja lähtevät viemään paikallisten tueksi Ilosanomaa Eteenpäin.

Matkat ovat olleet aina avartavia, yllätyksellisiä, joskus jopa vaikeita, mutta aina olemme saanet kokea Jumalan johdatusta ja huolenpitoa.

2014 Kesällä olleen Puolan Aktiomatkan muistoja!

Matka Puolaan 10.-17.6.2014

 

Tiistaina

10.6.2014 matkamme kohti Puolaa alkoi. Matkalle olivat lähdössä koko Pulkkisen perhe (Pasi, Sonja, ja lapset Tino, Jani, Benja, Sabina, Anceliga) sekä tulkkausapuna Teija Lahna. Finnairin avulla siirryimme nopeasti koti-Suomesta Puolan Krakovaan, josta Nowy Targin helluntaiseurakunnan palvelualttiit veljet hakivat meidät. Osalle porukasta lento oli ensimmäinen ja näin ollen myös jännityksen määrälle ei ollut rajoja. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme majapaikassamme, Nowy Targin helluntaiseurakunnassa. Samaisena iltana seurakunnassa oli pienimuotoinen rukouskokous, johon myös osallistuimme. Vastaanotto seurakunnan puolelta oli lämmin ja yhteisen rukouksen kautta saimme kokea myös hengen yhteyttä.

 

Keskiviikkona lainasimme seurakunnan pikkubussia ja ajelimme n. 10 km päässä olevaan Szaflaryn romanikylään. Noin 80 % kylän romaneista on uskossa ja osa on tuttujamme jo vuosien takaa. Oli ihana nähdä rakkaita veljiä ja sisaria, jotka ovat vaikeuksista huolimatta uskollisesti pitäneet kiinni Jeesuksesta. Kylään oli muuttanut myös joitakin uusia perheitä, joihin saimme tutustua ja vastavuoroisesti osa perheistä oli muuttanut työn perässä Englantiin. Uskovat romanit pitävät kylässä hengellisiä kokouksia aina niinä iltoina joina seurakunnassa ei ole tilaisuuksia. Tuota samaa intoa evankeliumin työhön kun saisimme tuotua matkamuistona myös tänne Suomeen!! Ennen kokousta grillasimme kesävihanneksia (makkaroita) ja seurustelimme. Emme ole 2 vuoteen nähneet, joten tovi vierähti kuulumisien vaihdossa. Kylässä asui muutamia englanninkieltä taitavia nuoria ja lisäksi meidän mukanamme oli seurakunnan vanhemmistoveli, joka toimi englanti-puola tulkkina. Näin kommunikointikin sujui. Illan kokous oli vapaamuotoinen ulkoilmatilaisuus, jossa laulettiin, rukoiltiin ja opetettiin. Nuori romaniveli kyseli häntä askarruttaneesta  Raamatunpaikasta, josta vanhemmistoveli myöhemmin opetti. Myös muut kylän romanit osallistuivat keskusteluihin. Tilaisuus ei ehkä noudattanut perinteisintä suomalaista hengellisen kokouksen kaavaa, mutta oli kylläkin sopusoinnuissa Raamatullisen mallin kanssa.  Illan aikana Tinolla tuli maha kipeäksi ja kerroimme tästä kylän 16-vuotiaalle Marek-pojalle. Meidän tarkoituksenamme oli lähteä kylästä ja viedä Tino majapaikkaamme lepäämään. Häpesimme omaa epäuskoamme, kun tämä 2 vuotta uskossa ollut Marek kysyi meiltä ensimmäiseksi: ” Haluaisitteko, että rukoilisimme pojan kipeän mahan puolesta?” Pojan maha parani ja me suomalaiset ”uskon sankarit” saimme todellisen opetuksen Jumalan huolenpidosta.  

 

Torstaina vietimme monta tuntia Szaflaryn romanikylässä. Kuvasimme kylän lasten elämää, tarkoituksena näyttää videoita myös lastenleireillä. Keskustelimme pitkän aikaa erilaisista kulttuurillisista asioista ja elämästä ylipäätänsä. Oli ihana huomata kuinka samanlaisia me ihmiset lopulta olemme, taustoistamme huolimatta. Illalla kylässä oli jälleen vapaamuotoinen ulkoilmakokous laulujen, todistusten ja rukousten kera. 

 

Perjantaina olimme vastuussa seurakunnalla järjestetyssä rukouskokouksessa, suurin osa uskovista romaneista tuli myös sinne. Jälleen kerran saimme kokea olevamme kuin kotonamme ja omiemme joukossa, kun kokousta pidimme. Kokouksen jälkeen nukkumaanmenokin hieman venähti harrastaessamme ”pyhää” seurustelun sakramenttia, lapsia tämä viivästynyt nukkuma-aika ei tietenkään haitannut.  

 

Lauantaina pidimme aamupäivästä vapaahetken ja virkistimme kulttuuritietouttamme kauniilla Krakovan kaupungilla. Matka kuitenkin jäi suht lyhyeksi huonon sään takia ja palasimme mieluusti majapaikkaamme. 

 

Sunnuntaina oli aamulla kello 10.00 kokous seurakunnalla. Yhteistyöseurakunnasta oli tullut pastori pitämään kokousta. Kokouksessa julistettiin vanhan ajan tyyliin veren evankeliumia ja parannuksen teon välttämättömyyttä taivaspaikan varmistamiseksi. Kun linjasta ei lipsuttu, niin myös seuraukset olivat nähtävissä ja 6 ihmistä halusi luovuttaa elämänsä Kristukselle tuossa tilaisuudessa. Kiitos Herralle näistä sieluista! Kokouksen jälkeen meidät kutsuttiin romanikylään syömään ja loppupäivän vietimme kyläläisten seurassa. Ennakkoluulot murenivat yhteisen ruokailun merkeissä. Ruokailuun osallistui melkein koko kylän väki. Tähänkin iltaan sisältyi paljon laulua ja rukousta. Puolan romanit hoitivat musiikkipuolen ja me suomalaiset kerroimme mistä Jeesus on saanut meidät pelastaa ja mitä Hän meille tänään merkitsee. Alun perin osa matkamme tarkoitusta oli tehdä työtä tutuksi koko Pulkkisen perheelle. Tähän asti Puolan romanit ovat olleet lähinnä Pasin sydämen asia ja Sonja-vaimo on suhtautunut työhön välillä jopa pelokkaasti. Oli ihana huomata matkan aikana kuinka Sonjan sydämen asenne muuttui ja rakkaus Puolan romaneita kohtaan syttyi ja pelko väistyi. Nyt työ ei ole ainoastaan enää Pasin sydämellä, vaan se on lapsia myöden koko perheen yhteinen asia. 

 

Maanantaina vierailimme tällä reissulla viimeistä kertaa romanikylässä. Meillä oli mukana kartta, johon merkittiin alueella olevat romanikylät 20 km säteellä. Osassa kylistä ei ole vielä koskaan kaiutettu ilosanomaa Mestaristamme Jeesuksesta. Tarkoituksenamme olisikin miettiä ja rukoilla mitä voisimme näiden kylien eteen tehdä tulevaisuudessa. Ilta päättyi kotikokoukseen perheessä, jonka jäsenet ovat vuosi sitten tulleet uskoon. Oli hienoa kuulla ja nähdä kuinka Jumala on heidän elämäänsä muuttanut. Kokouksen päätyttyä hyvästelimme kylän asukkaat. Huolimatta erilaisista tavoistamme tai kielestämme nämä rakkaat ihmiset ovat meille ensisijaisesti sisaria ja veljiä Herrassa ja vasta toissijaisesti Puolan romaneita. Samaa Kristusta me palvelemme, samaan taivaaseen olemme matkalla, älkäämme olko muukalaisia toisillemme myöskään täällä maan päällä.  

 

Tiistaina käytimme jälleen kerran Finnairin palveluita hyväksemme ja lensimme koti-Suomeen.Tämä matka päättyi tällä kertaa tähän, mutta tuntuu kuin todellinen matka olisi vasta alkamassa! Kiitos Sinulle, joka olet rukouksin muistanut tai taloudellisesti tukenut reissuamme. Jumala varjeli ja piti huolen!

Sinua siunauten,

Teija, Pasi, Sonja, Jani, Tino,

Benja, Sabina, Anceliga